Sivut

13.5.2014

riisu siipesi

Välillä se vaan iskee päin naamaa.
Mikä mussa muka on niin hienoa?
Miten mä oon saanut sut?
Itse neiti täydellisyyden?

Ehkä me ollaankin kuin kaunotar ja hirviö.
Sinä kauniine kutreinesi ja täydellisine silminesi.
Minä rujoine piirteineni ja tökeröine sanoineni.
Opettelen hitaasti rakastamaan.

Me suunniteltiin tulevaisuutta eilen.
Vai oliko se toissapäivänä? En muista, ei sillä ole väliä.
Ei me tosissaan.
Mutta leikisti.

Ja tuntuu oudolta sanoa, näin tunteettomana paskiaisena, että

ei se edes ahdistanut yhtään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti